keskiviikko 29. heinäkuuta 2015

Vierailevia tähtiä, uusia tuttuja

Tällä viikolla Harri on saanut lomailla odotellessaan kengittäjää, mutta siitä huolimatta olen päässyt ratsastamaan oikein ahkerasti. On ollut ihan kiva käyttää tilaisuus hyödyksi ja ratsastaa hyvällä omallatunnolla muita hevosia ilman tunnontuskia siitä, että Harri pitäisi tottakai liikuttaa ensisijaisesti. Harri saa huomenna vihdoin kenkä-asiansa kuntoon ja päästään vielä treenailemaan viime silaukset ennen lauantain seurakilpailuita. Tässä viikon sisällä olenkin ehtinyt ratsastaa jo kuutta eri hevosta; Harria, Ebeniä, Aksua sekä kolmea blogissa tuntemattomampaa hevosta.

Sunnuntaina testailin tallikaverin nuorta ja vielä melko raakaa ja isokokoista ruunaa St. Lo:ta. Tuon ratsastuksen jälkeen sitä osasikin taas arvostaa hieman enemmän Harrin pientä ja tasaista liikettä etenkin ravissa! Oli kyllä mukava ratsastaa välillä isoliikkeisempääkin hevosta, koska tottahan toki haluan oppia istumaan myös hankalammissa liikkeissä rennosti ja hevosta häiritsemättä. Työtä on vielä tehtävänä, mutta kyllä minä liikkeeseen pääsin mukautumaan paljon paremmin kuin olisin päässyt vielä vaikkapa vuosi sitten. Hevosena Lo oli varsin mainio. Melko näppärä ja positiivinen kaveri, jolla nyt on vielä tasapainon ja lihaskunnon kanssa paljon tekemistä. Tästä tulee joskus vielä oikein hieno!







Ehdin taluttaa Lo:n puolimatkaan maneesista talliin, kun sain jo kutsun kavuta toisen ennestään minulle vieraan hevosen kyytiin. Omistajan sairastuttua lupauduin ratsastamaan hänen toisen ruunansa, vaativaa koulua kilpailevan Figaron. Melkoinen kokemus! Enpä olisi uskonut, että laukanvaihtojen ratsastaminen voisi olla niin helppoa ja keskiravi tuntua niin järkyttävän vaikealta istua.

Fiksut maastoilijat käy potkimassa kakat sivuun!
(Ja toivoo että hevoset jaksaisi pidättää tallille saakka...)
Maanantaina olikin vuorossa rennompaa menoa, kun lähdettiin Moonan kanssa maastoilemaan. Harri sai jäädä löystyneen takakenkänsä kanssa talliin ja minä kiipesin hurmaavan kimon ruunan Kodan kyytiin. Kodaa olen ratsastellut tässä muutaman kuukauden aina silloin tällöin, pääasiassa maastoillen. Koda olikin Herra Ponin "isoveli", joten omistajansa kautta minulle tuttu hevonen jo ennestään. Tässä on taas yksi leppoisa ruuna, jonka kanssa on mukava touhuta!

Kuvista, videoinnista ja maastoseurasta kuuluu taas kiitos Moonalle! :)















9 kommenttia

  1. No ei tota sun ratsastusta mitenkään kovin kauniiksi voi luokitella...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kovasti asiallisesta ja fiksusta kommentista! Mieluusti katson ja arvostelen vuorostani sinun ratsastustasi vieraalla ja isoliikkeisellä hevosella. Videota odotellessa...

      Poista
    2. Hyvältähän tuo näyttää. Olisitpa Essi nähnyt minun epätoivoisen ratsastuksen leirillä, jossa jouduin ratsastamaan ylienergisellä puoliverisellä. Minä pieni 145 senttinen roikun sen jättiläisen selässä ja yritin saada sen hiljentämään raviaan, se jos mikä oli hirveän näköistä ratsastusta. En enää koskaan ratsasta sillä laukkaan ryöstävällä SWB:llä :D
      Onko sulla ollu koskaan sellasta ratsua jolla et ikinä enää haluais ratsastaa?

      Poista
    3. Nuorempana olin todella arka ratsastaja ja viihdyinkin vain hitaiden ja varmojen ponien kyydissä. Jännitin ja pelkäsin vähääkään nopeampia hevosia, ja muistankin monta kauhukokemusta hevosista, jotka ovat kipittäneet ravissa tai laukassa ympäri kenttää niin, etten ole saanut niitä hallintaan mitenkään. Moni näistä hevosista oli kuitenkin sellainen, joihin ihastuin muutamaa vuotta myöhemmin, kun pääsin ratsastamaan niillä taitojeni kartuttua. :) Nuorempana siis vannoin, etten ikinä enää ratsastaisi tietyillä hevosilla, mutta myöhemmin kokeiltuna ne olivatkin oikein mukavia!

      Poista
  2. Menit tosi hyvin varsinkin kun ottaa huomioon että ratsastit hepoilla ensimmäistä/ensimmäisiä kertoja :) ensimmäisen anon kommentista saa sellaisen tunteen, että on kateellinen sulle, sähän voit kisata helposti jopa helppoa a:ta :)
    Milloin tulee se sun ja Moonan yhteinen vastausvideo (toivottavasti tajusit mitä tarkoitan)? :)
    PS. Kannattaa muistaa että kuvat näyttävät vain sadasosan sekunista :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli tosiaan ensimmäinen kerta Lo:n selässä, melkoista hakemista oli vielä eikä ollut kovin kaunista tai sujuvaa menoa, sen kyllä tiedän :) vaatii tottakai totuttelua ennen kuin löytää oikean istunnan ja tavan ratsastaa tätä hevosta. Helppoa A:ta olen kilpaillut Harrilla, mutta H onkin todella erilainen ja myös pieniliilleisempi ratsastaa :)
      Vastauspostaus olisi tarkoitus kuvata Moonan kanssa vihdoin nyt ihan lähipäivinä, valitettavasti ei olla löydetty sopivaa yhteistä aikaa vielä sen kuvaamiseen. :) mutta ensi viikolla siis tulossa vastaukset videolöa blogiin!

      Poista
  3. Miksi istut väkisin harjoitusravissa vieraalla hevosella, jonka liike on sinulle vaikea? Minulle on neuvottu, että niin kauan pitää suosiolla keventää, kunnes hevonen on rehellisesti peräänannossa, jolloin liikekkin pehmenee:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulle on ratsastuksessa painotettu niin paljon istuntaa, että koen helpommaksi ratsastaa hevosen istunnan kautta pehmeäksi ja peräänantoon. Pitkään kevensinkin ratsastuksen alussa, vasta lopussa istuin alas. Tämän hevosen tasapaino ja lihaskunto eivät edes riitä täydellisen peräänannon ylläpitämiseen vielä, joten täytyy tyytyä hyviin pätkiin.
      Ratsastustyylejä on varmasti yhtä paljon kuin on ratsastajia ja valmentajiakin. :)

      Poista

Kommenttisi tulee näkyviin vasta kun olen hyväksynyt sen, älä siis suotta kirjoita kommenttiasi moneen kertaan! :)
Huomaathan, etten julkaise asiattomia tai arvostelevia kommentteja; opettajat ja valmentajat hoitavat ratsastukseni korjaamisen.

Suositut tekstit

Kuukauden luetuimmat