Monenlaista heppaa, monenlaista puuhaa

Nyt viikonloppuna olenkin ratsastanut taas ahkerasti eri hevosia ja puuhaillut kaikenlaista. Paljon aikaa on mennyt myös blogin joulukalenterin väkertämiseen, mutta vihdoin alkaa olla valmista! Huomisesta alkaen onkin siis luvassa jonkinlaista postausta joka ikinen päivä jouluaattoon saakka.

Aksun kanssa käytiin pitkästä aikaa laukkaradalla baanaamassa ja pyörittelemässä laukkaa, joskos tuo laukka vähitellen aktivoituisi ja hyppääminenkin helpottuisi. Käveltiin ja ravailtiin kierroksen verran molempiin suuntiin ja laukkaa otettiin suunnilleen saman verran. Aksun pieni pahainen poni -persoona väläytti taas vähän itseään, kun tuo pörröpää intoutui muutamaan otteeseen ihan loikkimaan ja pukittamaankin. Ensimmäisen laukkakierroksen aikana jarrukin meinasi kadota ja kaasu tuntui hirttäneen kiinni, mutta eipä tuollaiset pikkujutut vauhtia hidastaneet! Sovittiin Aksun kanssa, että jokaisesta pelleilystä tulee yksi sakkokierros laukkaa ja pelleilyt loppuivatkin lyhyeen. Viimeisellä puolikkaalla kierroksella pääsin jo vaikuttamaan poniin pohkeellakin ja sain pyytää sitä jatkamaan laukkaa. Hyvin tuo jaksoi, liikkui kovin onnellisena ja omalla moottorilla eteenpäin!

Tänään kävin pitkästä aikaa liikuttamassa vanhan herran Ebenin, jonka kanssa käytiin vääntämässä koulua vajaan tunnin verran. Oli hurjan mukavaa päästä pitkästä aikaa ratsastamaan Ebyä! Puuhailtiin vähän avotaivutuksia ravissa ja laukassa ja fiilisteltiin hyvää ravia ja laukkaa.

Hartsan kanssa tsempattiin kovasti ja keskityttiin treenaamiseen, vaikka ratsastinkin ihan itsenäisesti. Pyrin vaatimaan itseltäni normaalia enemmän ja työstin Harria valitsemissani tehtävissä niin kauan, kunnes hevonen oikeasti tuntui niin hyvältä, että olisin voinut kuvitella valmentajankin olleen suoritukseen tyytyväinen. Aivan liian usein kun tulee itsenäisesti tehtyä vain helppoja juttuja ja luistettua hankalien asioiden tekemisestä ja tyydyttyä liian vähään. Tällä kertaa treenattiin pitkästä aikaa sulkutaivutuksia ravissa, lyhenneltiin ravia ja tehtiin pohkeenväistöjä käynnissä ja ravissa.

Ensi viikolla ehdin ratsastaa Harria vain maanantaista torstaihin, mutta yritetään tehdä oikein ahkerasti töitä. Perjantaista sunnuntaihin Harri on hyvässä hoidossa ja pääsee varmasti niin treenaamaan kuin lomailemaankin. :)

0

0/0 - 0/0

© Anna-Kaisa Kaukola

Sunnuntaina päästiin taas pitkästä aikaa Aksun kanssa kilpailemaan! Pari kuukautta sitten käytiin hyppäämässä meidän ensimmäisissä yhteisissä kilpailuissa 50 ja 80 cm luokat ja nyt jatkettiin samalla kaavalla tavoitteena parantaa suorituksia.

Kilpailut oli naapuritallilla, Harakkahaan tallilla, jossa käytiin Harrin kanssa koulukilpailuissa alkusyksystä. Samaisella tallilla käytiin myös Aksun kanssa Elmo Jankarin estevalmennuksessa, joten paikka oli tuttu niin ponille kuin kuskillekin. Matkaa kotitallilta oli reilun kilometrin verran, joka taittui hitaasti kävellen noin puolessa tunnissa. Kisahoitajana ja kuvaajana toimi aina luotettava Moona, joka jaksoi kylmästä ilmasta huolimatta törröttää pitkän päivän kisapaikalla ponia talutellen ja meidän ratoja kuvaten. :)

Oltiin kisapaikalla ihan hyvissä ajoin ja ilmoittautumisen jälkeen pääsinkin melkein heti tutustumaan rataan. Rata oli simppeli ja helppo oppia; suhteutettuja linjoja joka suuntaan, vuorotellen käännöksiä oikealle ja vasemmalle. Kunhan muistaa kääntää kolmelta esteeltä oikeaan suuntaan, ei voi ratsastaa väärää rataa, kun seuraavan esteen numero näkyy jo hyvissä ajoin. 

Pikkujoulutunnelmissa pukeutuminen oli vähintäänkin suotavaa, joten tottakai Aksu sai jouluvermeet niskaansa 50 cm luokassa. Kulkusten kilinä vaan ei kannustanut ponia erityisesti liikkumaan reippaammin eteenpäin, vaan lähinnä tuntui kuin poni olisi tarponut syvässä lumihangessa. Laukka ei oikein pyörinyt eikä edennyt, mikä teki ratsastamisesta hankalaa. Itse rata sujui kuitenkin varsin hyvin, vaikkakin hitaassa temmossa. Perusradalla tehtiin pitkät ja hyvät tiet ja uusinnassa taas lyhenneltiin teitä ja tehtiin lähestymisiä enemmän riskillä. Aksu on hypännyt hyvin vinoilla lähestymisillä ja hyppäsi tälläkin kertaa, joten saatiin muutama sekunti vähennettyä ajasta. Tuloksena puhdas rata, mutta hitaan ajan takia jäätiin ulos palkintojenjaosta. Lopullista sijoitusta en tiedä, sillä tuloksia ei ole vielä julkaistu seuran nettisivuilla.











Ensimmäisen luokan jälkeen törrötettiinkin kisapaikalla pitkälti toista tuntia odotellen 80 cm luokan verryttelyä, koska meidät oli hölmösti laitettu lähtölistoissa vasta luokan viimeiseen verryttelyryhmään. Lumisesta kelistä johtuen koko kilpailut verryttelyineen pidettiin maneesissa, mikä hidasti kilpailuiden kulkua. Lopulta päästiin kuitenkin taas maneesiin, jossa jouduin käytännössä verryttelemään ponin ihan alusta uudelleen. Aksu oli edelleen hidas ja tahmea ratsastaa, joten tuntui melkoisen jännittävältä lähteä suorittamaan rataa, jossa esteet on kuitenkin melko suuria ponin kokoon suhteutettuna. Olin varma, etten saisi ponia edes ensimmäisestä esteestä yli...

Laukka ei lähtenyt pyörimään missään vaiheessa rataa, mutta kuin ihmeen kaupalla rämmittiin koko 13 esteen perus- ja uusintarata puhtaasti läpi! Muutamia ihan hyviä hyppyjä radalla tuli, mutta pääasiassa olin aivan kauhuissani siitä, kuinka kamalalta suoritus ja ponin hypyt näytti. Todella monelle esteelle Aksu hidasti vauhtia ja hyppäsi lopulta vähintäänkin eriskummallisen hypyn suoraan ylöspäin, jolloin hyppyyn mukautuminen oli "hieman" haasteellista. Kolmannelle esteelle tultaessa olin jo varma että poni kielsi, mutta sepä päättikin hypätä niin, että heitin ohjat kokonaan kädestäni. Voin kuvitella kuinka suurta viihdearvoa suorituksella oli yleisölle. ;) Loppuun saakka kuitenkin päästiin ja ilman pudotuksiakin vielä.

Kokemuksesta viisastuneena seuraaviin kisoihin ilmoittaudutaan pelkästään 80 cm luokkaan ja ruokitaan ponia energiapitoisemmin ennen kisoja, joskos ruuna jaksaisi laukata paremmin eteenpäin. Laukka ja vauhti kun vaikuttavat olevan Aksun ainoat ongelmat, kun hypyt kerran onnistuivat ihan ilman vauhtiakin.

© Anna-Kaisa Kaukola

© Anna-Kaisa Kaukola

© Alina Nikula

© Alina Nikula

© Alina Nikula

3

Avoa, väistöä, laukanvaihtoa

Tässä taas hitusen pidempi videokooste viime koulutunnilta kommenttien kanssa. Yleisesti ottaen sujui varsin kivasti, saatiin kaikissa tehtävissä hyviä pätkiä aikaiseksi. Moonalle suuren suuri kiitos kuvaamisesta!

2

Kuvapläjäys valmennuksesta

Keskiviikkona käytiin Harrin kanssa taas viikoittaisella koulutunnilla, joka pystyttiin pitkästä aikaa pitämään kentällä. Minä kun viihtyisin vain ja ainoastaan ulkona, en haluaisi ratsastaa ollenkaan maneesissa! Kerrankin pääsin töistä niin aikaisin, että pystyttiin pitämään valmennus valoisaan aikaan. Lisäksi ilmat ovat olleet yllättävän kuivia, eikä kenttä ole päässyt mutaistumaan sateiden jäljiltä. Kaiken kruunasi vielä se, että Moona pääsi taas meitä kuvaamaan ja saatiin siis hurjan kivoja kuvia! :)

Tällä kertaa tehtiin tunnilla pohkeenväistöjä ja avotaivutuksia sekä laukkavolttikahdeksikkoa, jolla tehtiin laukanvaihtoja käynnin kautta. Moona kuvasi myös videopätkiä, joten taidanpa tehdä taas niin, että sepustan tehtävät tarkemmin videolle ja näin ensihätään ihastellaan vain kuvia. :)

12

Ravissa istumista.

Suuren suuri kiitos ahkerille kommentoijille, jotka olette toivoneet aiheita toivekuviin! Edelleen saa jättää toiveita niin kuvien kuin joulukalenterin sisällönkin suhteen.

Pikkuhiljaa olen saanut taas takaisin rippeitä itsetunnostani ratsastajana; itsenäisesti ratsastaessa olen pitäytynyt yksinkertaisissa ja helpoissa jutuissa, joissa olen saanut fiilistellä onnistumisia. Näiden "hyvän mielen ratsasteluiden" jälkeen oli helpompi lähteä taas tunnille oppimaan uutta.

Minä niin pidän tuosta valmentajastani, sanonpahan vain! Kertaakaan en ole joutunut lähtemään tunnilta pahalla mielellä tai siinä uskossa, etten oikeasti osaa kovin paljoakaan. Monesti olen kyllä tuskastellut tunnin aikana, mutta hyvä opettaja on aina osannut kääntää hankaluudet voitoiksi. Minulta ei ole kukaan tainnut ikinä vaatia näin paljon, minkä vuoksi en ole ikinä näin nopeasti ja paljon oppinutkaan. On ihan mielettömän hienoa, että valmentaja on oikeasti motivoitunut opettamaan! Hän haluaa, että opin. Hän haluaa, että Harri kehittyy. Hän haluaa, että opimme ja kehitymme yhdessä. Emme työstä vain minun ongelmiani tai treenaa vain ajatellen Harrin heikkouksia; treenaamme tehtäviä, joissa me molemmat voimme kehittyä.

Tälläkin kertaa tehtiin ihan perusjuttuja, ratsastettiin jumppaa ja ravia. Avotaivutuksilla irroteltiin lapoja ja aktivoitiin takajalkoja, ympyrällä ravia ja laukkaa työstettäessä keskityttiin tahtiin, muotoon ja askellajien aktiivisuuteen. Hienointa koko touhussa on se, että samalla minä opettelen ratsastamaan. Kunhan ihan oikeasti opin ratsastamaan, minun on mahdollista suorittaa osaavan hevosen kanssa käytännössä mitä tahansa kouluratsastusliikkeitä. Tälläkin tunnilla keskityin lähinnä koko tunnin vain istumaan. Istuin, istuin, istuin, istuin. Istuin ravia lyhemmäksi, istuin ravia aktiivisemmaksi. Istuin hevosen laukasta käyntiin ja käynnistä laukkaan. Istuin hevosen banaanin malliseksi rungostaan avotaivutukseen. Minähän vain istuin, ja istuin muuten ihan hyvin! Tässä syksyn aikana on alkanut valjeta, että suurin osa ratsastuksesta onkin vain istumista.

Moona tarjoutui taas kuvaamaan valmennusta ja ehtikin kuvata koko tunnin laukkatyöskentelyä lukuunottamatta. Tällä kertaa kokeilin jotain vähän erilaista ja lisäilin pieniä sepustuksia tunnista suoraan videolle; välillä kun tuntuu hankalalta kirjoittaa ensin kaikki asiat auki tekstiksi ja lopuksi vain läväistä viiden minuutin kooste ratsastuksesta tekstin loppuun. Kukaan tuskin oikeasti jaksaa lukea ja vielä kiinnostua analyyseistä avotaivutuksesta tai ravin ratsastamisesta.

6

Toivo kuvia!

Toivekuva -postaukset saavuttivat hurjan suosion vuosi sitten ja jatkoa toivottiin myös tämän vuoden joulukalenteriin. Nyt on siis hyvä hetki esittää toiveita, jotta ehdin kuvata mahdollisimman paljon uusia kuvia ennen joulukalenterin alkua.

Käykäähän tutustumassa aikaisempiin toivekuviin tästä, ja laittakaa toiveita tulemaan! :)

11

Kädet alas!

Tämän viikon ponipäivä oli lauantai: Aksu ponilla oli ohjelmassa taas esteiden loikkimista. Moona lähti iloksemme mukaan tallille nostelemaan esteitä ja kuvaamaan. Hypittiin Aksun kanssa itseksemme, mutta seurana oli tällä kertaa myös kaveri nuoren heppansa kanssa. Hirvittävää määrää esteitä ei siis raahattu maneesiin ja tehtävät kuten esteetkin olivat nuorelle hevosystävälle sopivia. Aksua varten rakennettiin porttiokseri ja ylimääräiset puomit ja tolpat sarjaesteen b-osaksi, että meille saatiin kasattua in-and-out sarja.

Aloiteltiin hissukseen samoilla pikkuesteillä ja tehtävillä kuin kaveri nuoren hevosensa kanssa. Aksu oli alkuun taas hidas ja pohkeen takana, mutta reipastui kuitenkin vähitellen ja muuttui aktiivisemmaksi. Toisen hepan lopetettua hyppyhommat päästiin Aksun kanssa hyppäämään lyhyttä rataa. Alkuun askeleet ja paikat olivat taas haasteellisia, kun poni laukkasi niin pohkeen takana. Kolmatta ja neljättä kertaa rataa tultaessa poni alkoi jo edetäkin, jolloin myös hyppypaikat ja hypyt paranivat joka esteellä. 

Lopuksi korotettiin kaikkia esteitä vielä muutamalla reiällä ja tultiin samainen osa, mutta jättäen sarjan a-osa pois. Innarille ei meinattu millään saada askeleita sopimaan, joten helpotettiin tehtävää jättämällä sarjan tilalle pelkkä yksittäinen pysty. En saanut ratsastettua Aksua hyvin sisälle sarjan ensimmäiselle esteelle, jonka vuoksi jälkimmäisen esteen selvittäminen oli enemmän kuin haastavaa.

Viime valmennuksen videoiden katselusta kauhistuneena keskityin tällä kertaa erityisesti käsiini ratsastuksessa; käytin kaiken tahdonvoimani ja energiani siihen, että kädet pysyisivät hiljaa alhaalla. Onnistuin ainakin paremmin kuin viime kerralla, mutta seuraavalla kerralla saankin taas keskittyä siihen, etten ratsasta kädet liian alhaalla ja liimattuna kiinni hevosen säkään...

0

Time out

Olen potenut kamalaa osaamattomuusmasennusta. Itsetunto ratsastajana tuntuu romahtaneen täysin viime kisojen jälkeen, eikä asiaa helpottanut ollenkaan se, että kisojen jälkeisellä kerralla Harrin selkään kiivetessä hevonen oli hankalampi ratsastaa kuin varmaan vuoteen. Allani oli taas se kädelle painava ja alta juokseva, kiireinen katujyrä. Tuskastumisen tunne oli valtaisa, mutta sain sentään vähäsen rennommaksi työstettyä hevosta ratsastuksen aikana. Paha mieli jäi silti.

Olenkin ottanut tuon ratsastuksen jälkeen askeleen taaksepäin ja pitänyt treenaamisesta pientä taukoa. Olen liikuttanut Harria maastakäsin, se on saanut yhden ihan kokonaisen vapaapäivän ja ollaan puuhailtu vain kivoja juttuja. Rennompi meininki on tehnyt ainakin minulle hyvää! Ollaankin nyt niin intensiivisesti treenattu koko syksy. Jos sitä tänään taas kiipeäisi ratsaille ja katsoisi miten hommat sujuu, jos ensi viikolla uskaltautuisi taas ihan tunnille saakka.

Keskiviikkona rentoiltiin maastoilun merkeissä, kun Moona lupautui meille maastoseuraksi. Lähdettiin pidemmälle, vajaan kymmenen kilometrin lenkille. Alkumatkasta päästiin vähän ravailemaankin, mutta matka takaisin tallillepäin piti taittaa käynnissä, minkä vuoksi oltiin aivan syväjäässä kun päästiin takaisin tallille. Lämpötila oli nollan tuntumassa, mutta tuntui hirvittävän kylmältä! En kyllä maastoile enää ennen kesää ilman toppahanskoja, toppatakkia ja toppakenkiä.

Maastoreissu sujui kivasti - hevoset tulivat hyvin toimeen keskenään ja jaksoivat kävellä pääasiassa rauhassa. Katastrofiltakin vältyttiin, vaikka maastolenkillä tuli vastaan junakin! Tilanne oli kyllä koominen; olin juuri päässyt selittämästä, kuinka "tästä ei ikinä kulje junia". Kuljen kyseisen junaradan yli joka ikinen päivä tallille ja takaisin, mutta en edes muista montako vuotta sitten olen viimeksi joutunut pysähtymään odottamaan junaa. Enkös ollut saanut lauseen juuri lopetettua, kun junaradan kellot alkoivat kilkattaa merkiksi saapuvasta junasta. Tulimme varmuuden vuoksi molemmat alas hevosten selästä, sillä itse en ainakaan olisi halunnut olla panikoivan hevosen selässä, mikäli se pelästyisikin junaa. Molemmat hepat kuitenkin käyttäytyi fiksusti ohitustilanteessa ja päästiin pian jatkamaan matkaa. :)

0

50 päivää jouluun

Ja sehän tarkoittaa, että blogin joulukalenterin alkuun on enää 26 päivää! Nyt on siis jo enemmän kuin korkea aika alkaa ripustaa jouluvaloja ja lähettää kirjeitä joulupukille. 

Nyt saa toivoa joululahjojen lisäksi myös sisältöä blogin joulukalenteriin. Millaisia juttuja toivotte kalenterin luukuista löytyvän? Kaikkea saa toivoa maan ja taivaan väliltä, yritän parhaani mukaan toteuttaa ehdotuksia ja toiveita. 

Voidaan vieläpä vähän vauhdittaa toivomista pienellä porkkanalla; parhaan idean kommentoineelle lukijalle lupaan näpertää toiveiden mukaisen bannerin oman osaamiseni ja kykyjeni rajoissa. Mikäli siis sinulla on blogi ja kaipaat uutta banneria, niin mainitse asiasta kommentoidessasi! :) 

6

Kuolaimen takana.

Siinäpä oikeastaan tiivistettynä meidän kisat Laitilassa. Harmittaa ja aika kovastikin, mutta toisaalta taas pitäisi olla ihan tyytyväinen. En nyt oiken tiedä mitä ajattelisin näistä kisoista.

Käytiin siis vääntämässä K.N. Special ja A-merkin kouluohjelma. Saavuttiin kisapaikalle juuri sopivasti niin, että ilmoittautumisen jälkeen saatiinkin varustaa hevoset ja suunnata verryttelemään. Harri kävi vähän kierroksilla - en tiedä johtuiko vieraasta paikasta ja hevosista, vai kylmästä ilmasta. Lämpötila oli ihan nollan tuntumassa, joten viileä ilmakin saattoi olla osasyy Hartsan virkeyteen.

Harri oli kovin haastava ratsastaa; se kulki selättömänä ja mieluusti kuolaimen takana. Kun yritin ratsastaa eteenpäin ja koota, hevonen singahti eteenpäin ja tarjosi kaikki piffit ja paffit. Laukannostot olivat räjähdysmäisiä ja laukka pitkää ja haastavaa koota ja lyhentää. En oikein tiennyt mitä olisin tehnyt, jotta oisin saanut tilanteen korjattua. Yritin ratsastaa eteen, yritin koota, hidastaa ja tehdä siirtymisiä. Asettelin, taivuttelin, treenasin radan osia. Mikään ei tuntunut auttavan.

Helpon B:n rata oli melkoinen fiasko. Harri oli epätasainen, kiireinen ja rauhaton. Itse hätäännyin kun hevonen ei toiminutkaan niin kuin aina ja ratsastin hurjan huonosti. Tuloksena historian huonoimmat prosentit B:n radalta, 55,4%. Tuomarin kommentit hienosta hevosesta ja siististä ratsastuksesta sentään lohduttivat vähäsen.







Ensimmäisen radan jälkeen olin valmis lähtemään kotiin häpeämään ja skippaamaan koko helpon A:n - jos kerran B:ssä suoriuduttiin näinkin hävyttömän huonosti, ei varmasti saataisi A:sta edes hyväksyttyä tulosta. Vaihdettiin Harrille kuitenkin kanget päähän ja toivoin parasta, että hevonen toimisi paremmin toisella radalla, kun on jo liikkunut ja vertynyt enemmän sekä nähnyt kilpailupaikan.

Verkassa Harri toimi jo paremmin, mutta hakeutui edelleen kuolaimen taakse. Epätoivo meinasi iskeä, kun en saanut hevosen turpaa ylös millään keinolla. Hetkellisesti Harri nousi ylemmäs ja kantoi itsensä ihan kivasti, mutta en saanut tuota tuntumaa säilytettyä ja turpa valui väkisin ryntäisiin samalla kun vauhti kasvoi ja tahti katosi.

Tilanne ei parantunut radalla laisinkaan, vaan päin vastoin. En voinut nostaa turpaa selkeästi ylemmäs, koska pyrin kuitenkin ratsastamaan mahdollisimman siististi. Kevyt nostaminen ei auttanut kuin muutaman askeleen ajaksi ja pian Harri kulki taas kyntäjän mallisena. Hevonen oli edelleen rauhaton ja kiireinen, ei lainkaan avuilla.



Kuten B:n radalla, myös A:ssa rokotettiin roimasti pisteitä hevosen muodosta. Harri ei ollut tahdikas, ei ryhdikäs, ei tasainen. Näin ollen varmaan jokaisesta arvioitavasta kohdasta tippui kaksi pistettä pois, mikä näkyi myös lopputuloksessa. Olin yllättynyt että saatiin kuitenkin niinkin hyvät prosentit; 55, 74 %. Loppukommenttina jälleen maininta hienosta hevosesta.

A:n rataan olin toisaalta ihan tyytyväinen, sillä suoriuduttiin kuitenkin kaikista tehtävistä. Jännitin hurjasti vastalaukannostoja käynnistä, mutta ne yllättäen onnistuivatkin. Ei nyt mitään esimerkillisiä suorituksia, mutta onnistuivat kuitenkin! Pohkeenväistöihin olin pettynyt, mutta muilta osin rata sujui ihan ok. Mikäli vain olisin saanut Harrin tasaisemmaksi ja paremmin avuille, olisi suoritus ollut paljon parempi.

Tavoite tuli siis toteutettua, saatiin hyväksytty tulos helposta A:sta! Sinällään saan siis olla ihan ylpeä niin itsestäni kuin hevosestakin, ei muuta kuin lisää treeniä ja kisoja. Oltiin jo lastaamassa hevosia takaisin traileriin kun kilpailuiden tuomari kävi juttelemassa kanssani ja rohkaisi vain treenaamaan lisää; hieno hevonen, siistiä ratsastusta ja paljon potentiaalia. Hevosen turpa vain ylös ja koko ruuna ryhdikkäämmäksi, niin meno näyttää jo ihan erilaiselta. :) Suunnitelmissa siis treeniä, treeniä, treeniä ja treeniä ja keväällä pää pystyssä (ei kuolaimen takana ;)  ) kohti uusia kilpailuja!

2