maanantai 30. joulukuuta 2013

Oma-, laina- vai vuokraratsu?

Nykyään on hurjan paljon eri mahdollisuuksia harrastaa ratsastusta; on ratsastuskouluja, valmennustyyppisempiä ratsastuskouluja, vuokrahevosia, hoitohevosia, liikutushevosia, ylläpitohevosia ja sitten ihan ikiomia tai puoliksi omistettuja kaviokkaita. Itse olen päässyt harrastamaan aika laajassa kirjossa vuosien saatossa ja ajatus siitä on selkiytynyt, missä muodossa haluan harrastaa. Tässä joitain omien kokemusten tuomia mietteitä eri hevostelumuodoista!


Ratsastuskoulu
Varmaan lähes poikkeuksetta jokainen hevosharrastaja aloittaa taipaleensa ratsastuskoulusta. Itsekin aloitin ratsastuskoulun oppilaana 12-vuotiaana ja kävin tunnilla kerran viikossa. Hyvässä ratsastuskoulussa saa parhaassa tapauksessa tärkeimmät ratsastuksen ja hevosenkäsittelyn perustaidot sekä kokemusta erilaisilla hevosilla ratsastamisesta. Perustaitojen oppimisen jälkeen oppilaat usein alkaa kuitenkin jakautua vähän eri poluille; osa jatkaa ratsastuskoulussa tavoitteellisemmassa ja enemmän valmennustyyppisessä pienryhmässä, osa siirtyy vuokrahevoseen ja onnekkaimmat saavat mahdollisuuden hankkia ihan oman hevosen. Tavoitteista ja toiveista riippuen osa jää tuntiratsastajiksi "harrastelemaan" kerran viikossa ilman hurjia tavoitteita.
Omien kokemusteni mukaan ratsastuskoulu on hyvä valinta ainakin tiettyyn pisteeseen asti. Itse sain lopulta tarpeekseni isossa ryhmässä kehän kiertämisestä, kun kilpailumahdollisuudet katosivat olemattomiin, hevosten osaaminen tuli esteeksi oman osaamisen kehittämiselle ja tuntihinnat nousivat vuosi vuodelta. Lopulta vuokrahevonen ja valmennuksissa käyminen kävi halvemmaksi kuin tunnilla ratsastaminen. Toki ratsastuskouluissa on eroja ja monilla talleilla onkin valmennusryhmiä, joissa on mahdollista kilpailla myös ulkopuolisissa kilpailuissa tai jopa aluetasolla.

Hoitohevonen
Ratsastuskoululla viihdyin pitkään erityisesti siksi, että siellä oli mahdollisuus hoitohevoseen. Kerran viikossa ratsastustunnilla käydessä hevosenkäsittely jää hyvin vähäiseksi, joten hoitohevonen on mukava lisä, mikäli haluaa ratsastuksen lisäksi oppia myös itse hevosista jotain. Tuntuu käsittämättömältä törmätä välillä tuntiratsastajiin, jotka osaavat hädin tuskin varustaa hevosen oikein. Hoitohevosen löytää lähes poikkeuksetta ilmaiseksi ja usein hoitajan hommaan kuuluu myös satunnaista hevosen liikuttamista. Hoito- tai liikutusheppa onkin hyvä vaihtoehto, mikäli ratsastaminen ja siinä kehittyminen ei ole ensimmäisiä kiinnostuksen kohteita. Hoitohevonen voi toimia myös kivana vastapainona ja lisänä tunneilla käymiselle.





Vuokrahevonen
Taisin olla siinä 16 vuoden paikkeilla, kun sain ensimmäisen vuokrahevosen tutun kautta. Harmittavan usein alaikäisten on vaikeaa löytää vuokrahevosta, kun täysi-ikäisiäkin on tarjolla riittämiin. Mikäli sopiva vuokrahevonen löytyy, se tarjoaa usein hyvän mahdollisuuden kehittyä niin ratsastajana-, kilpailijana kuin hevostenkäsittelijänäkin. Vuokrahevonen valmentaa itsenäiseen hevosesta huolehtimiseen, kun tallilla täytyy tehdä muutakin, kuin varustaa hevonen ja ratsastaa. Itsenäisesti ratsastaessa saa myös mahdollisuuden treenata juuri haluamiaan juttuja ja juuri niin paljon kuin kokee tarvetta. Ilman tunneille tai valmennuksiin osallistumista vuokraamisessa on kuitenkin olemassa kaikki katastrofin ainekset. Yksinään vuodesta toiseen kentällä kiertäen saa varmasti kaikki omat ratsastusvirheensä juurtumaan syvälle selkärankaan.
Itselläni on ollut tapana käydä vuokrahevosen kanssa enemmän tai vähemmän säännöllisesti valmennuksissa. Yleensä hevosen vuokraaminen maksaa korkeintaan 20 euroa päivässä ja valmennuksiin pääsee samaisella 20 eurolla. Tällöin valmennukselle kahden hengen ryhmässä tulee hintaa noin 40 euroa, joka on saman verran, kuin suurimpien kaupunkien ratsastuskoulutunneilla jopa 7 muun ratsukon seassa.

Puoliylläpito/ Ylläpitohevonen
Kun vuokrahevonen ei tunnu riittävän, voi seuraava askel olla puoliylläpito- tai ylläpitohevonen. Voidaan varmaan sanoa, että Winnie oli minulla käytännössä ylläpidossa, sillä toimin hyvin pitkälti ylläpitäjän tavoin ja huolehdin ponin asioista. Toki virallinen ylläpitäjä kantoi vastuuta ja oli apuna, mutta arvostin suuresti mahdollisuutta kantaa itse hyvin suuren osan vastuusta ja opetella "hevosenomistajan elämää", mutta kuitenkin turvatussa ympäristössä. Suurin ero vuokraamisen on se, että saa itse päättää hevosen asioista. Vuokrahevosen omistaja saattaa itse valmentautua ja kilpailla, mutta ylläpitohevosta saa pitää kuin omanaan ja päättää itse niin kilpailemisesta, ruokinnasta kuin loimituksestakin. Päätösvalta on mukavaa, mutta tuo mukanaan myös vastuun. Vuokraajana on taloudellisesti hyvin turvatussa tilassa; vähän vuokraussopimuksesta riippuen vuokraaja pääsääntöisesti maksaa vain ratsastamistaan kerroista. Ylläpitäjälle taas kaatuu kaikki hevosen kulut maksettavaksi, vaikka hevonen ei olisi ratsastuskunnossa moneen kuukauteen. Hevosen sairastaessa sitä täytyy kuitenkin hoitaa, kun samassa tilanteessa vuokraaja voi halutessaan nostaa kytkintä ja etsiä uuden vuokrahevosen.

Oma hevonen
Ylläpitohevosesta täysin oma hevonen eroaa siinä, että se tosiaan ihan oikeasti on oma, eikä kenenkään toisen. Ei ole mahdollista, että hevosen omistaja päättääkin yhtäkkiä lopettaa ylläpitosopimuksen tai myydä hevosen. Oma hevonen kuitenkin sitoo omistajaansa; elämäntilanteen muuttuessa ylläpitohevosesta pääsee eroon suht nopeasti, kun taas omistuksessa olevalle hevoselle ei välttämättä löydy ylläpitäjää tai ostajaa.

Miten te ratsastatte, onko lukijoilla vuokrahevosia, käyttekö tunneilla, vai jopa sekä että?

10 kommenttia

  1. minulla on kaksi omaa ponia onko sinulla muuten koskaan ollut omaa hevosta ? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Omaa ei ole ollut, mutta suunnitelmissa ja haaveissa olisi kyllä. :) Kunhan saan oman alani töitä, valmistun ammattiin ja elämäntilanne muutenkin tässä vakiintuu, niin siinä vaiheessa tulee ponin hankinta ajankohtaiseksi. Vuoden- parin sisällä varmaankin!

      Poista
  2. Tää oli kiva ns. mielipidepostaus :) ! Haluisin vielä kysyä , että minkä itse noista kolmesta vaihtoehdosta ottaisit ? Ja mulla on kaksi omaa heppaa :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tällä hetkellä ja tässä elämäntilanteessa olen valinnut vuokrahevosen, sillä se vastaa parhaiten tarpeitani ja tulojani. Tilanteeni on varsin hyvä, sillä saan melko vapaasti ratsastaa niin usein kun ehdin ja haluan ja saan valmentautua kummallakin vuokrahepalla. Kilpaileminenkin pitäisi ensi kaudella onnistua ainakin joissain seurakisoissa. :)
      Mikäli raha- ja aikatauluongelmia ei opiskeluiden vuoksi olisi, valitsisin näistä vaihtoehdoista oman hevosen, jolle haluaisin ehkä vuokraajan muutamaksi päiväksi viikossa. Sen lupauksen olen itselleni Winnien jälkeen tehnyt, etten ikinä ota yhtäkään hevosta ylläpitoon. En halua kiintyä hevoseen kuin omaani, kun on olemassa mahdollisuus, että omistaja viekin sen pois.

      Poista
  3. Ite käyn ratsastuskoulun tunneilla 2-3(->) kertaa viikossa tunneilla, mutta sen lisäksi meillä on oma hevonen, joka on kuitenkin tällähetkellä ylläpidossa muualla (oli siis enemmänkin ravipainoitteinen, vanhempieni käytössä) mutta vuokrahevosta olen viimeaikoina miettinyt. Juuri siksi se onkin jäänyt vain miettimisen tasolle, sillä on tuo riski että hevonen viedään pois, tai omistaja etsii sille uuden vuokraajan, ehkäpä tyydyn siis säästämään rahaa ja keräämään kokemusta ratsastuskoulussa, sitten myöhemmin omaa hevosta varten (:

    VastaaPoista
  4. Kiva postaus.:) Päädyin 12-vuotiaana, kuuden ratsastuskoulu vuoden jälkeen omaan poniin. Nyt kahden vuoden jälkeen minulla on myös 2 omaa hevosta. Kovaa työtä, mutta vaivan arvoista. En sano että se ihan leikkiä on joka päivä koulun, läksyjen, kokeeseen lukemisien (oon siis 8lk) jälkeen 3 karsinan ja tarhojen siivoaminen olisi. Kesällä on sitten taas kivaa kun on paljon aikaa ja valoakin riittää pitkälle yöhön+ lämmintä.

    Joskus vielä koulun jälkeen valkku yms.:) Älyttömän rankkaa sanoisin! Talli omassa pihassa, yhdestä hevosesta harkitsen luopuvani, 2 aion varmasti pitää.

    Niin se vähän on että jos saisit oman hevosen ja kiinnyt sitten siihen, voihan se kuolla tai rahatilanne huonontuu (heppa sairastuu , ei oo leikkauksiin varaa yms.) Hevosenomistajana ( en väitä ettenkö mikään pentu vielä ois, 14..) sanon että se hevoseen kiintyminen on sen arvoista. Menetys sattuu ( oman hevosen kuolema sattunut valitettavasti kohdalle ) , mutta ne onnelliset vuodet ja hauskanpito on sen tuskan arvoista! Olen aivan varma että sulla on paljon hyviä muistoja Winnien kanssa :)

    VastaaPoista
  5. Moi, Itse käyn ratsastuskoululla se on minun mielestä hyvä ratkaisu minun tilanteessani.

    VastaaPoista
  6. On paljon vaihtoehtoja harrastaa ratsastusta. Minulla itselläni on oma hevonen ja olen sitä mieltä, että se on hyvä vaihtoehto minun kohdallani. :) Meitä ihmisiä on moneen lähtöön. :)

    VastaaPoista
  7. Itse käyn tunneilla kerran viikossa sekä valmennuksissa riippuen miten valmentajalle ja minulle käy. Nyt alan vuokraamaan ponskia kaksi kertaa viikossa kiinteällä kuukausimaksulla :)

    VastaaPoista
  8. Mulla on kaksi hoitohevosta ja yksi sellainen puoliksi hoitohevonen ja puoliksi liikutettava. Kaikki on yksäreitä ja asuu yksityisillä talleilla. Ratsastelen niillä pääasiassa niin etten käy tunneilla tai valkuissa, mutta liikutettavan hevosen omistaja osaa opettaa ja "vahtia" mua hirmu hyvin, vaikka ei olekkaan mikään valmentaja tai ratsastuksen opettaja! Joskus käyn läheisellä ratsastuskoululla tunneilla.:) Liikutettava hevonen on samalla tallilla kuin missä Winniekin oli silloin.:)

    -Winnien entinen hoitaja:)

    VastaaPoista

Kommenttisi tulee näkyviin vasta kun olen hyväksynyt sen, älä siis suotta kirjoita kommenttiasi moneen kertaan! :)
Huomaathan, etten julkaise asiattomia tai arvostelevia kommentteja; opettajat ja valmentajat hoitavat ratsastukseni korjaamisen.

Suositut tekstit

Kuukauden luetuimmat